Laskimosäärihaavat

Epidemiologia

Laskimosäärihaavat ovat tavallinen, krooninen ja uusiutuva vaiva. Niitä esiintyy noin 0,1–0,3 %:lla Ison-Britannian väestöstä  . Jopa 10 %:lla Euroopan ja Pohjois-Amerikan väestöstä on laskimoläppien vajaatoiminta, ja 0,2 %:lle kehittyy laskimosäärihaava  . Isossa-Britanniassa laskimosäärihaavoja esiintyy 1,2–3,2 ihmisellä tuhannesta eli maassa elää 70 000 – 190 000 ihmistä, joilla on laskimosäärihaava  .

Väestön ikääntyessä kaikki nämä tekijät lisäävät potilaille ja terveydenhuollolle aiheutuvia kustannuksia tulevaisuudessa.

Etiologia

Laskimosäärihaavat johtuvat kroonisesta laskimoiden vajaatoiminnasta. Vajaatoiminta syntyy, kun laskimoiden läpät (syvissä, pinnallisissa tai yhdyslaskimoissa) eivät toimi oikein ja sallivat veren takaisinvirtauksen (refluksin).

Siihen voi liittyä myös laskimotukos (esim. verihyytymän vuoksi)  . Laskimoiden toiminta häiriintyy, mikä johtaa laskimopaineen kohoamiseen    . Noin 40–50 % laskimosäärihaavoista johtuu pinnallisten ja yhdyslaskimoiden vajaatoiminnasta. Näissä tapauksissa syvät laskimot toimivat    yleensä normaalisti.

Krooninen laskimoiden vajaatoiminta diagnosoidaan kliinisten oireiden perusteella. Krooninen kohonnut laskimopaine näkyy iholla muutoksina, joihin lukeutuvat

• turvotus
• näkyvät hiussuonet nilkan ympärillä
• troofiset ihomuutokset, kuten hemosideriinin kertymisestä johtuva hyperpigmentaatio
• vaalea fibroottinen ihoalue (atrophie blanche)
• ihon ja ihonalaiskudoksen kovettuminen (lipodermatoskleroosi)
• staasiekseema  .

Potilailla, joilla on krooninen laskimoiden vajaatoiminta, pohjelihasten laskimoveren heikko pumppauskyky johtaa laskimosäärihaavojen syntymiseen ja hitaaseen paranemiseen. Tämän vuoksi alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnan hoitoon käytetään kompressiohoitoa     .

Laskimosäärihaavoille altistavia riskitekijöitä on paljon, esimerkiksi perimä, ylipaino, laskimotukokset ja ikä   . On merkittävää, että laskimosäärihaavat uusiutuvat jopa 70 prosentilla riskiryhmään kuuluvista  . Yli 95 % laskimosäärihaavoista syntyy polven alapuolelle, yleensä kehräsluiden alueelle. Haavat voivat olla yksittäisiä tai kehämäisiä  .

Vaikutus talouteen ja terveydenhuoltoon

Isossa-Britanniassa laskimosäärihaavojen hoitokustannusten on arvioitu olevan noin 400 miljoonaa puntaa (600 miljoonaa euroa) vuodessa     . Suurin osa näistä kustannuksista aiheutuu kotisairaanhoidosta: Isossa-Britanniassa kotisairaanhoitajat käyttävät jopa puolet työajastaan säärihaavojen hoitoon    .

Lääkäreiden tuleekin ymmärtää, että laskimosäärihaavat paranevat varmemmin sairaalahoidossa, kun potilaan jalka saadaan pysyvästi koholle.

Aivan liian usein varhaiseen ennaltaehkäisevään hoitoon ei ryhdytä. Tämä johtuu siitä, että laskimosäärihaavoista kärsiviä potilaita on yhä enemmän, sairaalapaikoista on pulaa, sairaalahoito on kallista ja laskimosäärihaavoista kärsivät ikääntyvät potilaat haluavat säilyttää itsenäisyytensä  .

Vaikutukset potilaiden elämänlaatuun

Laskimosäärihaavat kroonistuvat usein: ensin iho paranee, mutta haavautuu sitten toistuvasti uudelleen ja joskus jopa tulehtuu. Tämän jatkuminen jopa vuosikymmenten ajan voi heikentää potilaan elämänlaatua  .

Laskimosäärihaavoja hoidetaan yleensä kunnallisella tasolla, mutta terveyskeskuslääkäreillä ja kotisairaanhoitajilla on usein rajoitetusti aikaa potilaille, ja se kuluu useimmiten kliiniseen hoitoon  . Laskimosäärihaavojen psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole huomioitu kliinisissä ohjeissa, vaikka niihin lukeutuvat sosiaalinen eristäytyminen, ahdistuneisuus ja masennus erityisesti silloin, kun haavat erittävät runsaasti ja ovat kivuliaita  .

Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 49 kroonisista haavoista kärsivää potilasta, joiden hoidossa käytettiin atraumaattisia ja perinteisiä sidoksia, todettiin, että atraumaattisilla sidoksilla hoidettujen potilaiden kokema kipu ja stressi sidosten vaihdon yhteydessä oli vähäisempää  .

Hoito

Laskimosäärihaavojen hoitoon on olemassa monia ohjeita ja suosituksia     . Osa niistä keskittyy kompressiohoitoon    . Potilaasta, haavasta ja ympäröivästä ihosta tulee tehdä kokonaisvaltainen arvio heti, kun laskimosäärihaava havaitaan, sekä säännöllisin väliajoin hoidon aikana      .

Haavapohjan valmistelu

Haavapohjan valmistelussa noudatettavat periaatteet, esim. TIME-mallin käyttö, edistävät järjestelmällistä lähestymistapaa arviointiin        .

TIME-malli koostuu neljästä tärkeästä osa-alueesta haavapohjan valmistelussa:

• Kudokset (Tissue)
• Tulehdukset ja infektiot (Inflammation and infection)
• Kosteustasapaino (Moisture)
• Reunat ja epiteeli (Edge)   .

Haavan puhdistus on tarpeen kuolleen tai devitaalin kudoksen poistamiseksi ja terveen granulaatiokudoksen muodostumisen edistämiseksi   . Se voi myös auttaa tulehdusten ja infektioiden hallinnassa  .

Infektioriski

Krooniset, paranemattomat alaraajahaavat ovat alttiita infektioille, jotka voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten hitaaseen paranemiseen, selluliittiin, haavan koon kasvamiseen, kipuun ja syvempiin tulehduksiin haavassa aiheuttaen systeemisiä sairauksia    .

Kompressiohoito ja haavan puhdistus voivat edistää infektioiden häviämistä ja haavan paranemista  . Infektoituneen haavan hoitoon voidaan käyttää antimikrobisia sidoksia lyhyellä aikavälillä  . Ei ole olemassa todisteita siitä, että systeemisten antibioottien rutiininomainen käyttö edistäisi laskimosäärihaavojen paranemista    .

Erittävät laskimosäärihaavat

Laskimosäärihaavoista kärsivillä potilailla on yleensä enemmän myös haavaeritettä kuin potilailla, joilla on muita kroonisia haavoja  . Haavaeritteen huono hallinta voi heikentää potilaan elämänlaatua. Sillä on yhteys myös haavapohjan ja haavaa ympäröivän alueen vaurioihin, isompaan infektioriskiin, haavan hitaaseen paranemiseen ja terveydenhuollon kustannusten kasvuun  .

Tärkeintä haavaeritteen vähentämisessä on sopiva ja jatkuva kompressiohoito, ei itse sidos  .

Kompressiohoito

Kompressiohoitoa pidetään laajalti ratkaisevana laskimosäärihaavojen hoidossa, sillä se kasvattaa paranemisastetta verrattuna sen käyttämättä jättämiseen  ja pienentää uusiutumisastetta paranemisen jälkeen  .

Kompressiohoitoon käytetään monenlaisia välineitä: erityyppisiä sidoksia ja sidosjärjestelmiä, kompressiovaatteita ja painelaitteita, jotka saavat aikaan ajoittaisen kompression  .

Ennen kuin säärihaavaan aloitetaan kompressiohoito, on tärkeää, että haavan syyt selvitetään ja suljetaan pois valtimosairauden mahdollisuus. Tämä voidaan toteuttaa holistisen arvioinnin ja yksinkertaisten tutkimusten avulla. 15–20 %:iin laskimosäärihaavoista liittyy ongelmia valtimoiden toiminnassa  . Näistä säärihaavoista puhutaan sekamuotoisina. Valtimoiden häiriöitä arvioidaan nilkka-olkavarsipaineindeksillä (ABPI), joka on terveillä ihmisillä yli 0,95  . Kompressiohoitoa tulee välttää vakavien ja kriittisten haavaiskemioiden yhteydessä  .

Sidosten merkitys laskimosäärihaavojen hoidossa

Sidoksia käytetään haavojen hoitoon, suojaamiseen muilta traumoilta ja niiden etenemisen ehkäisyyn. Koska laskimosäärihaavojen yhteydessä esiintyy runsaasti haavaeritettä, joka sisältää proteaaseja ja tulehdusta aiheuttavia sytokiineja, jotka voivat vaurioittaa ympäröivää tervettä ihoa, nykyisissä ohjeissa suositellaan sellaisten sidosten käyttöä, jotka sitovat haavaeritettä ja ylläpitävät haavapohjan kosteutta    .

Haavaeritteen tehokkaan hallinnan on osoitettu nopeuttavan haavan paranemista, pienentävän ihovaurioiden ja infektioiden riskiä ja parantavan potilaiden elämänlaatua ja kliinisiä ja taloudellisia tuloksia  .

Käytettävän sidoksen tulee olla

• yhteensopiva kompressiohoidon kanssa, eli sitoa kosteutta ilman vuotoja paineen alla
• ei aiheuta kipua potilaalle eikä vaurioita haavapohjaa ja ympäröivää ihoa poistamisen aikana
• miellyttävä ja haavapohjaan mukautuva
• vähän allergisoiva
• ehjänä poistettava
• matala (ei jätä painumia ihoon)
• kustannustehokas eli pitkä käyttöaika  .

Laskimosäärihaavojen muita hoitokeinoja

Kun kaikkia tavallisia hoitokeinoja on kokeiltu, tulee kroonisten laskimosäärihaavojen hoidossa harkita täydentäviä hoitoja    . Hoito voidaan katsoa kattavaksi, kun siihen kuuluu kompressiohoito, haavan puhdistus, infektioiden hallinta, kosteustasapainon hallinta sopivilla sidoksilla ja mahdollisesti pentoksifylliinin käyttö    . Ylipainehappihoitoa voidaan käyttää potilailla, joilla on kroonisia haavoja, mutta sen tehosta kroonisten laskimosäärihaavojen hoidossa on vain rajoitetusti tutkimuksia  .