Ihorepeämät
Näihin päiviin asti terveydenhuollossa on laajalti jätetty huomioimatta ihorepeämien aiheuttama kuormitus ja niihin liittyvät korkeat kustannukset. Tästä syystä ihorepeämät ovat huonosti tutkittuja, dokumentoituja ja hoidettuja. Viime aikoina ihorepeämiin on kuitenkin alettu kiinnittää enemmän huomiota, mistä kertoo aiheeseen keskittyvän International Skin Tear Advisory Panelin (ISTAP) perustaminen ja kehittyneempien haavanhoitosidosten parempi saatavuus.
ISTAP määrittelee ihorepeämän seuraavasti: ”haava, joka on syntynyt venytyksen, kitkan ja/tai tylpän voiman vaikutuksesta ja joka on johtanut ihon kerrosten erottumiseen syvyydeltään joko osittain (orvaskeden erottuminen verinahasta) tai kokonaan (sekä orvaskeden että verinahan erottuminen syvärakenteista)”.
Yleensä ihorepeämät ovat rosoisia ja epäsäännöllisen muotoisia. Useimmiten ne ovat myös kivuliaita ja hitaasti paranevia.
Etiologia
Vaikka ihorepeämiä esiintyy terveydenhuollossa, ne ovat yleisimpiä iäkkäillä potilailla (yli 65-vuotiailla), joita hoidetaan kotona, hoivakodissa tai sairaalassa
Ihorepeämät ovat tavallisimpia käsivarsissa (48 %), säärissä (40 %) ja käsissä (12 %). Mahdollisiin etiologisiin tekijöihin lukeutuvat tylpät vammat, kuten törmääminen esineisiin (44 %), päivittäisiin toimiin liittyvät vammat (20 %) ja kaatumiset (12 %)
Tutkimuksia on vain vähän ihorepeämien esiintyvyydestä vastasyntyneillä, vaikka ne ovat yleisiä kyseisessä potilasryhmässä
Riskitekijät
Ihorepeämille altistavista riskitekijöistä iäkkäillä potilailla on vasta rajallinen määrä tietoa. Seuraavat riskitekijät voivat kuitenkin ennustaa ihon repeämien kehittymistä:
- Ruhje
- Purppura
- Hematooma
- Aiemmin parantunut ihon repeämä
- Turvotus
- Kyvyttömyys vaihtaa asentoa itsenäisesti
Myös ihon ominaisuudet voivat ennustaa ihorepeämien kehittymistä iäkkäillä potilailla. Mahdollisesti hallittaviin riskitekijöihin lukeutuvat
- Siirtymiset ja kaatumiset
- Riittämätön ravitsemus
- Polyfarmasia
- Apuvälineiden käyttö
- Sukkien pukeminen ja riisuminen
- Teippien tai sidosten irrottaminen
- Verinäytteiden ottaminen
- Proteesit
- Ihon puhdistaminen
Vastasyntyneillä riskitekijät liittyvät lähinnä lääketieteellisten välineiden kiinnittämiseen erittäin ohueen ja hauraaseen ihoon. Vähiten kiinnittyvän tuotteen käyttö on välttämätöntä, koska koheesio saattaa olla pienempää verinahan ja orvaskeden välillä kuin orvaskeden ja liiman välillä
Ihorepeämien hoito
ISTAP on suunnitellut työkaluja terveydenhuollon ammattilaisille avuksi järjestelmällisten menettelytapojen kehittämiseen ihorepeämien ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja hallintaan
Sidosten merkitys ihon repeämien hoidossa
Ihorepeämien hoidossa tärkeintä on arvioida, luokitella ja hoitaa haava asianmukaisesti, ehkäistä komplikaatioita ja valita sopiva sidos, joka luo häiritsemättömän paranemisympäristön ja edistää nopeaa paranemista. Hoitoon on ehdottomasti valittava sidos, joka luo haavalle kostean paranemisympäristön ja tiivistää sen reunat vuotojen ja maseraation ehkäisemiseksi. Hauras ympäröivä iho on myös otettava huomioon
Potilaan tarpeiden suhteen ihanteellinen vaihtoehto on lyhytkestoinen sairaalahoito ja haavan hoitaminen mahdollisimman vähän vaurioita aiheuttavalla tavalla sillä aikaa, kun ihon repeämä paranee
Samankaltaisia tuotteita
'Viitteet'